28 elokuuta, 2014

Oodi Kuopiolle

8053746116_fdf35e4990_o


Oon käyttänyt viimeiset 20 vuotta elämästäni toivoen, että pääsisin täältä pois mahdollisimman kauas ja mahdollisimman nopeesti, ja nyt kun se hetki lähestyy, en osaa kuvitella vappua ilman Valkeisenlampea tai kesälomaa ilman Vänäriä ja torin jäätelökioskeja,

ja vaikka muutankin pois niin muistan silti paikat, joihin ei kannata jättää pyöräänsä ja paikat, joissa järjestettiin parhaat juhlat. Muistan millä bussilla pääsen aina kotiin ja missä kahvilassa saa suurimmat kaakaot.

Muistan graffitit, jotka on maalattu piiloon vuosia sitten ja sen, miten pieni Kuopiorockin rajattu alue oli vielä joskus pari vuotta sitten, kun pystyttiin kaikki istumaan Pikku Kakkosen puistossa nurmikolla kuuntelemassa bändejä ja juomassa lämmintä karpalolonkeroa.

Sokoksen Kongi ei ole enää mitä se oli ennen, mutta oodi sillekin. Oodi hammastahnamummolle ja huulipunamiehelle ja sille naiselle, joka vakuuttaa kadunkulmassa Jeesuksen kyllä pelastavan. Oodi jokaiselle muullekin kylähullulle ja Petosen vapaudenaukiolle. Bussipysäkeille, joiden aikataulut on peitetty tägeillä ja ehkä maailman ainoalle laaksolle, jonne pitää kiivetä.

Ennen inhosin sitä, että joka paikassa tuli vastaan tuttuja ja Coffarissakaan ei voinut ikinä istua yksin, mutta nyt pelottaa kuvitella paikkaa, jossa niin ei kävisi.

Osa musta tulee aina olemaan jumissa täällä, parhaalla mahdollisella tavalla.

Pelottaa lähteä ja ikävöin hiukan jo valmiiksi, mutta samaan aikaan tuntuu ihanalta päästä muualle, nähdä muitakin paikkoja, opetella uudet kadut ja tavata uusia ihmisiä. Saan olla ihan mitä haluan, koska kukaan ei muista että mulla oli 14-vuotiaana vihreät hiukset ja että yhtenä itsenäisyyspäivän yönä kaaduin Passion Clubin portaissa. Mutta kyllä mä kerron niille kuitenkin.

9 kommenttia:

  1. kummasti lapsuudenkaupunkiin kiintyy, väkisinkin, jos siellä on asunut lähes koko elämänsä. vaikka samalla ahdistaa, on kaikki myös yhtäaikaa ihanan tuttua ja turvallista. olen kyllä tyytyväinen, että lähdin jyväskylästä ja nyt se alkaa muutaman poissaolovuoden jälkeen kiinnostaa taas ihan uudella tavalla. uudet paikat on jänniä ja onneksi vanhoille kotikulmille voi palata aina halutessaan :--) olitkos sä muuten jyväskylään muuttamassa vai muistanko ihan väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, osaisi kulkea vaikka sokkona ja joka kulmassa on jotain muistoja, pakostahan sitä kiintyy :-) onneks kotikoti ja muutamat kaverit jää tänne vielä joten pääsee aina hetkeks takaisin jos ikävä iskee.

      ja ihan okein muistelet, jyväskyläänhän mä!

      Poista
  2. Anonyymi23:14

    opit arvostamaan kuopiota ihan uudella tavalla muutettuasi pois, mää tiiän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oliks tää sillee kokemuksen syvällä rintaäänellä?? hahah, mutta jooo, kyllä mä uskon! :-D

      Poista
  3. ooo tervetuloa jyväskylään! t. fani

    VastaaPoista
  4. mulla on ollu ihan samanlaisia fiiliksiä tässä viimeiset pari kuukautta kun oon asettunut tampereelle asumaan. porissa on just niin ihanaa se kun tietää kaikki parhaat ja huonoimmat paikat eikä eksy kävellessä kauppaan vaikka käyttäisikin eri reittiä kuin yleensä. mutta on ollut silti tosi kivaa huomata, kuinka nopeasti oon tamperettakin jo oppinut tuntemaan - hyviä busseja ja polkuja ja halpoja kahviloita.
    mutta siis, ihanasti kirjoitettu!! mun tieni vie tänään taas takaisin rakkaaseen kotikaupuunkiin, heh. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivottavasti mäkin oppisin nopeesti tuntemaan jyväskylän, pelottaa vaan vähän kun mun suuntavaisto on ihan olematon ja eksyn aina joka paikassa :-D ja kiitos!

      Poista
  5. Hammastahnamummo... tiiän sen, enkä edes asu kuopiossa! :D

    VastaaPoista

UKK:
instagram?
pauliinakiero
twitter?
@pauliinakiero
tumblr?
http://pauliinak.tumblr.com/